Mikä värianalyysi kannattaa ottaa? Ja mitä ihmettä tarkoittavat 12-, 16-, 22-, 35- tai jopa 40-jakoiset värianalyysit?
Jos olet viime vuosina tutustunut värianalyysiin, olet varmasti huomannut, että erilaisia menetelmiä ja jakoisuuksia on todella paljon. On 4-jakoinen, 12-jakoinen, 16-jakoinen, 22-jakoinen, 35-jakoinen, 38-jakoinen ja vaikka mitä.
Mutta tarkoittaako suurempi numero automaattisesti parempaa tai tarkempaa värianalyysiä?
Ei välttämättä.
Ja juuri tästä haluan tässä tekstissä puhua.
Olen Ida Alakorpi, Helsingissä työskentelevä värianalyysimestari ja pukeutumisneuvoja, ja olen tehnyt yli 1500 värianalyysiä. Omassa työssäni olen päätynyt käyttämään 16-jaollista värianalyysimenetelmää, koska koen sen antavan asiakkaalle riittävästi tarkkuutta ilman, että värimaailma muuttuu liian vaikeaksi ymmärtää tai hyödyntää. Vaikkakin pystyn tekemään analyysin esimerkiksi 35-jakoisuuden tarkkuudella.
Mutta jotta ymmärtäisit, miksi olen päätynyt tähän, mennään ensin vähän taaksepäin.
Mistä värianalyysissä on oikeastaan kyse?
Värianalyysin perusajatus on melko yksinkertainen: tarkastelemme sinun luonnollisia piirteitäsi ja sitä, millaiset värien ominaisuudet ovat niiden kanssa tasapainossa.
Tarkastelussa ovat esimerkiksi ihon, silmien ja hiusten sävyt, niiden sävyvivahteet sekä kokonaiskontrastisi. Värianalyysissä voidaan tarkastella esimerkiksi lämpöä ja viileyttä, vaaleutta ja tummuutta sekä kirkkautta ja pehmeyttä.
Eli oikeastaan kyse ei ole siitä, että joku ihminen olisi esimerkiksi “sininen” tai “keltainen”, vaan siitä, millä tavalla erilaiset värien ominaisuudet toimivat yhdessä juuri hänen piirteidensä kanssa.
Kun värianalyysimenetelmiä on alettu kehittää tarkemmiksi, on myös huomattu, että kaikki ihmiset eivät asetu siististi neljään laatikkoon. Joku voi olla selkeästi lämmin, mutta ei kuitenkaan niin lämmin, että hän olisi täysin keskellä omaa vuodenaikaansa. Toinen voi olla kahden lähekkäisen värimaailman välissä. Kolmas voi olla todella kirkas, mutta samalla vaalea.
Näitä erilaisia väliin jääviä tapauksia on haluttu ymmärtää paremmin.
Ja siitä meillä on nykyään niin paljon erilaisia värianalyysimenetelmiä.
Neljäjakoinen värianalyysi – mistä kaikki lähti?
Monelle tutuin värianalyysimenetelmä on edelleen perinteinen neljäjakoinen värianalyysi.
Siinä meillä on neljä vuodenaikaa: kevät, kesä, syksy ja talvi.
Ajatus on mielestäni hyvin suurpiirteinen. Kevääseen liitetään lämpö ja kirkkaus, kesään viileys ja pehmeys, syksyyn lämpö ja pehmeys sekä talveen viileys ja kirkkaus.
Neljäjakoinen värianalyysi on helppo ymmärtää, mutta samalla sen suurin rajoitus on juuri siinä: se on hyvin suuripiirteinen.
Ajatellaan vaikka lämpötilaa.
Meillä on täysin lämmin keltainen ja täysin viileä sininen. Mutta niiden väliin mahtuu valtava määrä erilaisia sävyjä. Kun keltaista ja sinistä sekoitetaan keskenään, päädymme vihreään, jota voidaan värianalyysin näkökulmasta ajatella neutraalina lämpötilana.
Sama asia tapahtuu myös muissa värien ominaisuuksissa.
Jos meillä on kirkas/puhdas sävy ja lisäämme siihen pehmeyttä eli esimerkiksi harmautta, päädymme keskelle, kun harmaata on 50% puhtaasta värisävystä. Sävy ei ole enää täysin kirkas eikä täysin pehmeä.
Ja juuri näitä keskikohtia ja sävyjen välisiä suhteita neljäjakoinen värianalyysi ei pysty kovin tarkasti kuvaamaan.
Siksi värianalyysimaailmassa on vuosien aikana syntynyt lisää jakoisuuksia.
Miksi värianalyysissä on 12, 16 tai jopa 35 jakoa?
Kun puhutaan 12-, 16-, 22-, 35-, 38- tai 40-jakoisesta värianalyysistä, numero kertoo ennen kaikkea siitä, kuinka moneen erilaiseen lopputulokseen kyseinen menetelmä jakaa värimaailman.
Mutta tässä on tärkeä huomio: eri menetelmät eivät ole keskenään täysin standardoituja.
Eli 12-jakoinen värianalyysi ei automaattisesti tarkoita aivan samaa asiaa jokaisella analyytikolla, eikä 16-jakoinen tarkoita aina samaa 16 värivuodenaikaa. Eri koulukunnilla ja analyytikoilla voi olla erilaisia tapoja jakaa värimaailmaa.
Siksi värianalyysiä varatessa kannattaa kysyä muutakin kuin sitä, kuinka monta vuodenaikaa menetelmässä on.
Pelkkä numero ei vielä kerro, miten analyysi tehdään.
12-jakoinen värianalyysi
12-jakoinen värianalyysi on varmasti yksi tunnetuimmista neljäjakoisen värianalyysin jatkokehityksistä.
Siinä neljä vuodenaikaa jaetaan kolmeen alaryhmään, jolloin saadaan yhteensä 12 erilaista värivuodenaikaa.
Esimerkiksi kesästä voidaan tehdä kolme erilaista versiota, kuten vaalea kesä, pehmeä kesä ja viileä kesä. Keväästä, syksystä ja talvesta tehdään vastaavalla tavalla omat alaryhmänsä.
Ajatus on jo huomattavasti tarkempi kuin neljässä vuodenajassa. Nyt ei enää ajatella vain, että olet “kesä”, vaan pyritään ymmärtämään, mikä kesän ominaisuus on juuri sinussa tärkein.
12-jaollisen ongelma ei kuitenkaan omasta kokemuksestani aina ole siinä, että siinä olisi liian vähän tietoa. Vaan siinä, että tietyt ihmiset jäävät edelleen ikään kuin kahden kategorian väliin.
Otetaan esimerkiksi henkilö, joka ei ole aivan tyypillinen vaalea kesä eikä aivan tyypillinen kevättä kohti kulkeva vaalea värimaailma. Jos käytössä oleva 12-jakoinen menetelmä ei sisällä juuri sitä väliin osuvaa vaihtoehtoa, analyytikko joutuu valitsemaan kahdesta lähimmästä.
Silloin asiakkaalle voi jäädä tunne, että:
“Joo, nämä molemmat toimivat ihan hyvin, mutta kumpi näistä oikeasti on minun?”
Tai vaihtoehtoisesti kumpikaan ei tunnu täysin omalta.
Ja juuri tällaisia tilanteita varten erilaisia värianalyysimenetelmiä on vuosien aikana kehitetty lisää.
16-jakoinen värianalyysi
Kun mennään 16-jakoiseen värianalyysiin, saadaan jälleen lisää vaihtoehtoja.
Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä muistaa sama asia kuin 12-jaollisessa: 16-jakoisia menetelmiäkin on erilaisia. Eri koulukunnat voivat käyttää jakoa hieman eri tavalla.
Omassa työssäni 16-jaollisen menetelmän suurin hyöty on siinä, että pystymme huomioimaan tarkemmin myös niitä ihmisiä, jotka eivät asetu luontevasti vain yhteen neljästä päävuodenajasta.
Meillä on edelleen neljä päävärivuodenaikaa: kevät, kesä, syksy ja talvi. Niiden ympärille muodostuu kuitenkin lisää tarkennuksia ja niin sanottuja sisarvuodenaikoja, jolloin pystymme näkemään paremmin, mihin suuntaan henkilön värimaailma liikkuu.
Tämä on minusta todella tärkeää.
Koska todellisuudessa ihmisen värimaailma ei aina pysähdy siihen, että “olen nyt tässä laatikossa ja kaikki laatikon värit ovat minun”.
Vaan voidaan nähdä, että olet esimerkiksi yhden värivuodenajan puolella, mutta liikut hieman kohti toista. Tällöin myös sen toisen suunnan väreistä voidaan löytää sinulle todella hyviä vaihtoehtoja.
Ja juuri tästä syystä itse suosittelen 16-jakoista värianalyysiä.
Entä 22-, 35-, 38- ja 40-jakoinen värianalyysi?
Tässä kohtaa mennään jo todella yksityiskohtaisiin värianalyysimenetelmiin.
Kun jakoisuutta kasvatetaan 16 esimerkiksi 22 tai siitä vielä 35, 38 tai 40, värimaailmaa jaetaan yhä pienempiin kokonaisuuksiin.
Se voi kuulostaa automaattisesti paremmalta.
Mutta tässä kohtaa kysyisin yhden todella tärkeän kysymyksen:
Tarvitsetko sinä oikeasti niin tarkkaa määritelmää?
Mitä enemmän jakoisuuksia meillä on, sitä spesifimmäksi myös lopputulos muuttuu. Se voi olla kiinnostavaa ja todella mielenkiintoista ihmiselle, joka haluaa ymmärtää värianalyysin teoriaa mahdollisimman syvällisesti. Varsinkin ammattilaisille, jotka tekevät värianalyysejä työkseen!
Mutta asiakkaan näkökulmasta liian tarkka värimaailma voi alkaa myös supistaa tekemistä.
Jos sinulle määritellään hyvin tarkasti esimerkiksi tietynlainen 35-jaollinen värimaailma, voi käydä niin, että alat miettiä jokaista väriä sen kautta, kuuluuko tämä nyt minun sävymaailmaani vai ei.
Ja minusta värianalyysin ei pitäisi tehdä pukeutumisesta vaikeampaa.
Sen pitäisi tehdä siitä helpompaa.
Onko suurempi jakoisuus siis aina parempi?
Ei.
Ja tämä on ehkä koko tämän blogitekstin tärkein asia.
Suurempi määrä värivuodenaikoja ei automaattisesti tarkoita tarkempaa tai parempaa värianalyysiä.
Loppujen lopuksi paljon tärkeämpää on se, millaiset työkalut analyytikolla on käytössään ja miten hän osaa tulkita näkemäänsä.
Hyvä analyytikko pystyy näkemään paljon enemmän kuin pelkän värivuodenajan nimen.
Jos asiakkaalla on esimerkiksi 16-jaollisessa analyysissä hyvin selkeä suunta kohti jotakin toista vuodenaikaa, sitä voidaan hyödyntää myös ilman, että asiakkaalle tarvitsee antaa vielä yhtä uutta nimeä tai värivuodenaikaa.
Tämä on yksi syy siihen, miksi itse pidän 16-jaollista menetelmää hyvänä tasapainona.
Se antaa riittävästi tarkkuutta, mutta värimaailma pysyy vielä riittävän laajana ja käyttökelpoisena.
Meillä on oma värivuodenaika, sisarvuodenaikoja ja erilaisia suuntia, joita voidaan hyödyntää ilman, että koko vaatekaappi täytyy rakentaa muutaman kymmenen tarkasti määritellyn sävyn ympärille.
Mikä värianalyysi kannattaa siis ottaa?
Minusta oikea kysymys ei ole ensimmäisenä:
“Mikä on kaikkein tarkin värianalyysimenetelmä?”
Vaan:
“Mitä minä haluan värianalyysiltä?”
Miksi olet menossa värianalyysiin?
Haluatko tietää, mitkä värit sopivat sinulle parhaiten? Haluatko helpottaa vaateostoksia? Haluatko päästä eroon väärän värisistä vaatteista? Haluatko ymmärtää, miksi jotkut värit saavat sinut näyttämään hyvältä ja toiset eivät? Vai oletko ehkä jo käynyt värianalyysissä ja haluat ymmärtää omaa värimaailmaasi vielä syvemmin?
Kun tiedät, mitä haluat analyysiltä, on paljon helpompi valita myös oikea palveluntarjoaja.
Palveluntarjoajia on nykyään todella paljon, ja värianalyysin suosio on Suomessa kasvanut valtavasti viime vuosina. Se on mielestäni todella hyvä asia. On hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita väreistä ja haluavat ymmärtää omaa tyyliään paremmin.
Mutta samalla kannattaa muistaa, että värianalyysi ei ole vain trendi tai kaunis värikartta.
Se on parhaimmillaan kerran elämässä kokemus, joka muuttaa sitä, miten näet omat värisi.
Siksi valitsisin palveluntarjoajan ennen kaikkea sen perusteella, miten hän tekee analyysin, millainen kokemus sinulle syntyy ja millaisia työkaluja saat analyysin jälkeen.
Värianalyysi ei välttämättä pääty siihen päivään
Tämä on myös asia, jota pidän itse todella tärkeänä.
Värianalyysipäivä voi olla silmiä avaava kokemus, mutta sinun ei tarvitse olla valmis omaksumaan kaikkea tietoa yhdellä kertaa.
Monelle käy niin, että analyysin jälkeen alkaa vasta huomata, kuinka paljon kaikkea uutta haluaa oppia.
Miksi tämä meikki toimii? Miksi tämä korumetalli näyttää paremmalta? Miten omaa värimaailmaa voi yhdistellä? Entä kontrastisuus? Mitä tapahtuu silloin, kun haluan käyttää oman värivuodenaikani ulkopuolista väriä?
Siksi itse ajattelen, että hyvä värianalyysi voi olla myös alku pidemmälle matkalle.
Värien Kemia -metodissa tätä värien maailmaa tarkastellaan juuri sävyjen ominaisuuksien ja niiden välisten suhteiden kautta. Jos haluat tutustua metodiin tarkemmin, voit lukea lisää Värien Kemiasta.
Miten valitsisin värianalyysin?
Jos olet ensimmäistä kertaa menossa värianalyysiin, en lähtisi valitsemaan palvelua pelkän mahdollisimman suuren jakoisuuden perusteella.
Mieti ensin, mitä haluat analyysiltä.
Sen jälkeen selvitä, mitä menetelmää analyytikko käyttää, miten analyysi tehdään, käytetäänkö siinä kankaita ja millaisia työkaluja saat mukaasi analyysin jälkeen.
Ja ennen kaikkea: kuka analyysin tekee?
Minusta analyytikon ammattitaito on lopulta paljon merkittävämpi asia kuin se, lukeeko palvelun nimessä 12, 16, 22 vai 35.
Olen itse päätynyt käyttämään minun ja Katri Herukan kouluttamaa 16-jaollista Värien Kemia -metodia juuri siksi, että koen sen olevan asiakkaalle hyvä tasapaino tarkkuuden ja käytännöllisyyden välillä.
Värimaailman pitää olla riittävän tarkka, jotta siitä on sinulle oikeasti hyötyä, mutta samalla riittävän laaja, jotta värien käyttäminen pysyy helppona, luovana ja ennen kaikkea sinun näköisenäsi.
Tiivistettynä
Jos mietit, mikä värianalyysi kannattaa ottaa, muista nämä:
4-jakoinen antaa hyvin yleisen kuvan neljästä värivuodenajasta.
12-jakoinen tuo mukaan tarkempia alaryhmiä ja on monelle jo erittäin käyttökelpoinen tapa määrittää oma värimaailma.
16-jakoinen tuo vielä lisää tarkkuutta ja mahdollistaa erilaisten väliin jäävien sävymaailmojen ja vuodenaikojen välisten suuntien huomioimisen.
22-, 35-, 38- ja 40-jakoiset menetelmät menevät vielä yksityiskohtaisemmalle tasolle, mutta näissä kannattaa erityisesti selvittää, mitä kyseinen jakoisuus juuri siinä metodissa tarkoittaa. Suurempi numero ei yksinään tee analyysistä parempaa.
Ja kaikkein tärkeimpänä:
Valitse värianalyysi sen perusteella, mitä sinä haluat siltä saada – ei sen perusteella, kuinka suuri numero palvelun nimessä on.
Jos haluat löytää omat parhaat värisi ja ymmärtää, miksi juuri tietyt sävyt toimivat sinulla, voit tutustua minun värianalyysipalveluihin Helsingissä. Jos taas haluat syventyä värianalyysin teoriaan ja kouluttautua värianalyytikoksi, tutustu Värien Kemia -metodiin.
Ja jos värianalyysin jälkeen huomaat haluavasi ymmärtää vielä enemmän esimerkiksi kontrastisuudesta, meikistä tai siitä, miten omaa värimaailmaa voi hyödyntää käytännössä, löydät syventävää sisältöä myös Instagramin tilaajakanavaltani.
Värianalyysin ei ole tarkoitus rajoittaa sitä, mitä saat käyttää.
Sen tarkoitus on auttaa sinua ymmärtämään, miksi jotkut värit toimivat sinulla paremmin kuin toiset – ja miten voit käyttää tätä tietoa omassa elämässäsi.
